tiistai 18. joulukuuta 2012

Pakkaamista

Siis laskettiinko se ripsari nyt nesteeksi ja voinko ottaa läppärin lisäksi myös tabletin koneeseen? Painaako läppäri, tabletti ja järkkäri + muut käsimatkatavarat yhteensä yli 8 kiloa? Millä vaatekerroilla pitää pärjätä seuraavat kaksi viikkoa? Missä meidän bussiliput ja passit on? Miksi me ei aloitettu tätä pakkaamisrumbaa ajoissa?

Huomenna lennellään talvea pakoon Madridiin ja ylihuomenna jatketaan sieltä vielä varmuuden vuoksi Lanzarotelle. Sinne ei ainakaan pitäis olla tiedossa lunta ja pakkasta, päinvastoin lupaavat liki hellelukemia. Ei niin, että mä talvea lähtökohtaisesti vihaisin, mutta myönnän kärsiväni kaamosmasennuksesta ja takana on monella tapaa rankka syksy, eli auringonvalo ja lämpö tekee kyllä hyvää.

Pakkaaminen jäi tottakai viime tippaan, mutta muutaman tunnin sähläämisen jälkeen sain mukana muuttavan omaisuuteni viimein tiivistettyä suht pieneen tilaan...kunnes totesin hetki sitten, että jonkun matkalaukkukilon vois varmaan säästää tuliaisiakin varten. Pitänee siis aamulla vielä avata tuo laukku ja arpoa mukaan vielä askeettisempi varustus. Varsinkin kun meillä on Lanzarotella käytössä pesukone. Minkä takia aina on niin vaikea muistaa, että harvempi lomakohde on niin totaalinen tuppukylä, ettei sieltä vaatteita tai kosmetiikkaa saisi? Joka tapauksessahan niitä tulee kannettua kotiin tuliaisina.


Mä olen jo siinä määrin sekopää, että valikoin puoli kaappia kattavasta teevalikoimastani muutaman kymmenen pussin lajitelman mukaan (meillä ei siis ole hotelliaamiaista, koska majoitus on apartment-tyyppinen), vaikka tiedän, että jos - ja todennäköisesti kun - löydän paikallisista kaupoista teetä, jota en Suomessa ole nähnyt, mä ostan sitä kokeiltavaksi. Tältä reissulta kotiin päin lentänee myös muutama pullo viiniä ja toivottavasti vähemmän vampyyria muistuttava eli ruskettunut bloggaaja. Vuodenvaihteen jälkeen nähdään, kuinka kävi.

Iskä on höpöttänyt mulle pienestä pitäen, että lentokoneessa pitää sitten muistaa räpytellä käsiä koko ajan, että pysytään ilmassa. Ilmeisesti yrittänyt lievittää matkajännitystä, minkä jotenkin vielä ymmärrän, kun en ole lentäen loppujen lopuksi kovin paljon matkustanut. Mutta kun junissakin pitäis kuulemma veivata käsiä kylkien vieressä ees taas (siis miten nyt junaa "matkitaan") ja hokea "matkan tekkoo, matkan tekkoo, matkan tekkoo...". Enpä tiedä; jos se räpyttely varmistaa muka lentokoneen pysymisen ilmassa, niin ehkäpä tuo saisi sitten VR:n junat pysymään aikataulussa? Mene ja tiedä.

Mutta enhän minä ole kiinnostava

Haluan kirjoittaa. Sitä mä oon tässä miettiny monta viikkoa ja pähkinyt, että minkä aiheen ympärille sitä bloginsa kasaisi. Luova kirjoittaminen ei ole mun juttuni, eli runot, novellit ja muu vastaava oli heti poissuljettu. Mietin että lukijoiden saaminen ei ole mulle erityisen tärkeää, mutta toisaalta olis kiva kirjoittaa asioita, joita ihmiset haluaa ja tykkää lukea. Ja mitä porukka nykyisin lukee? No niitä enemmän tai vähemmän surullisenkuuluisia lifestyleblogeja.

Siis kanasalaatteja, linssinsuojuksia, pakettiautollisia ikeaostoksia, vaatteita, kosmetiikkaa ja hiustenpidennyksiä. Kynsiä. Muumimukeja. Mitä vielä. Totesin, että jos nuo on sitä kaikkien suosimaa lifestyleä, niin mun elämäni on totaalisen tyylitöntä. (Tai kyllä mä silloin tällöin kanasalaattia syön, mutten koe hirveetä tarvetta näpsiä siitä joka kerta kännykkäkameralla todistusaineistoa, saati kuljettaa sitä tarkoitusta varten järkkäriä mukana laukussa.) Enkä mä ala muuttaa omaa elämääni pitääkseni samanlaista blogia kuin kaikki muutkin. Kirjoitanpa vaikka ihan kiusallani siitä tavallisentylsästä elämästä, jota elelen.

Hyvällä tahdollakaan en saa elämästäni hirveän erikoista ja mielenkiintoista, mutta ainakin voin yrittää saada sen näyttämään blogissa siltä. Sen voin ainakin luvata, että postaukset eivät tule olemaan tasoa "1586352 kuvaa omasta naamastani, moi kävin mäkkärissä ja täs on mun linssinsuojus joka näyttää samalta ku eilenkin". Homma on kesken, ulkoasu kehittyy ja kuvia tulee sitten kun tulee.